Käsityöt ja kädentaidot - se on työ, harrastus ja elämäntapa.
Ompelua ja erilaisia kädentöitä, malleja ja työohjeita, kakkuilua ja kortteilua ja ehkä ripaus muutakin elämää. Siitä on tämä blogi tehty. Kirjoittajana kolmen lapsen työssäkäyvä äiti.
Tervetuloa tutustumaan!
Käsityöt, kuten ompelu on lähellä sydäntä, mutta kaikki uudet materiaalit, työtavat ja tekniikat tempaavat aina mukaansa tekemään kokeiluja. Leipominen, etenkin täytekakkujen koristelu on kivaa ja hauskaa vaikken mikään tekijä siinä olekkaan. Kamera seuraa aina mukana lähes paikkaan kuin paikkaan.Keväällä auringon säteet herättävät aina puutarhakipinän, joka hiipuu kohti syksyä. Kortti on aina kiva, etenkin jos se on itse tehty.
... kun vierailit sivuillani. Kommentit ja mielipiteet ilahduttavat minua suuresti!
sähköpostiosoitteeni:
Kaikki kuvat on omiani, samoin työohjeet.
Jos haluat käyttää niitä, ilmoitathan siitä minulle.

















Nyt on tullut aika sanoa hyvästi Keppiheppa-blogille ja kiittää kaikkia "Kepparin" lukijoita.
Jo pitkän aikaa on tuntunut siltä, että kaipaan blogiini jotain uutta ilmettä, ulkoasua ja uutta nimeä. Siksipä olen päättänyt jättää Keppihepan kirjoittamisen ja siirryn pitmään uutta blogia Bloggerin puolelle.
Keppiheppa-blogi syntyi aikoinaan ajatuksesta esitellä Keppiheppa-nimisiä lastenvaatteita, mutta toisin kävi. Lastenvaatteista tulikin sivuseikka ja kaikki muu käsillä tekeminen valtasikin blogini. Uuden blogin sisältö pysyy samanlaisena kuin mitä olette Keppihepassa tottuneet näkemään eli kaikkea ompelusta neuleisiin, kovista materiaaleista työohjeisiin jne. Mitä milloinkin innostun tekemään ja kokeilemaan. Siis sama sisältö uudessa ulkoasussa ja uudella nimellä.
Siispä toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi uuteen blogiini www.singerisoikoon.blogspot.com
Tässä jotain, ei ihan itsetehtyä vaan ehkäpä "itse koottua".

Ostin Prismasta valkoisen, kynttilälyhdyksi tarkoitetun rautalankahäkkyrän ...

sekä led-valolankaa.

Kiersin valolangan sydämen ympärille,teippasin langan mukana tulleen patterikotelon kiinni lyhdyn kiinnityskettinkiin (piilossa verhon takana), ripustin ikkunaan ja jäin odottamaan hämärän tuloa.


Eräs ystäväni totesi, että kerran glögi on tullut kauppoihin, on aika laittaa pihalle valoja. Noooo...tämähän näkyy myös pihalle.
Tunnelmallisen hämyisiä iltoja kaikille!
Lauantainen aamupäivä vierähti hetkessä kun vierailin Oulun kädentaitontimessuilla. Näytteilleasettajat olivat lähestulkoon samoja kuin vuosi sitten ja löytyivätpä vielä samoilta paikoilta. Meitä messuvieraita sitten kyllä riitti- hirvittävään tungokseen saakka. Mitähän messujärjestäjät voisivat tehdä asian hyväksi? Päästäksesi tutkimaan messupöytien aarteita sinun oli joko käytettävä röyhkeästi "kyynärpää-tönimis-taktiikkaa" tai sitten pysähdyit kiltisti pöydän lähettyville odottaaksesi vuoroasi ja tukit sitten koko käytävän aiheuttaen ärtymystä toisissa messukävijöissä. Minä kokeilin molempia keinoja. Näytteilleasettajien lisäksi messuilla oli myös paljon upeita työnäytöksiä.
Messulöytönä, kauneimpana sellaisena esittelen teille WIINAPUUN valmistaman vadin. Voi juupeli kuin mie tykkään siitä kauhiasti!

Vati on valmistettu tervalepästä ja käsitelty Osmocolorin puuvahalla. Näitä minä haluaisin lisää!
Hetkellisestä mielijohteesta ostin nämä AANMAAN polymeerimassasta valmistetut korvakorut. Nämä ei tottapuhuakseni säväyttäneet minua suurestikaan, mutta kun omat korvakorut oli kiireessä jäänyt kotiin lipaston päälle niin jotain piti saada ja heti.

Uutuutena - ainakin minulle - oli tällainen kimaltava paperinaru. Jouluksi suunnittelemani enkeli tulee saamaan siivet tästä narusta.

Ja paljon, paljon muutakin toin mukanani kotiin.
Vielä tänään ehtii messuille joten menkäähän ihmeessä kaikki kohtuumatkan päässä Oulusta asuvat käymään siellä!

Tässäpä helppo joululahjavinkki. Trikookuteesta virkattuja koreja jotka syntyvät ihan hetkessä. Ja käyttöä niille löytyy varmaan jokaisessa taloudessa.

Tässä kuvassa on ylemmän kuvan iso kori muutettu "vadiksi" taittamalla reunat alas. Mainio säilytyspaikka keskeneräisille käsitöille.

Tein korin reunoista käännettävät jolloin kori tukevoitui hieman.

Korit on virkattu spiraalimaisesti ja otettu aina vain puolikas silmukka edellisestä kerroksesta. Kuitenkin suosittelisin ottamaan koukulle koko silmukan edelliseltä kierrokselta koska näin työstä tulee tukevampi. Käsiala ei myöskään saa olla liian löysää jolloin korista ei tule napakka.

Tässä koru, jonka idea syntyi liian löyhään kerityistä lankapalloista.Tarkoitukseni oli tehdä harmaista huopapalloista (Huopanen) huovutettu helminauha, mutta konepesun jälkeen pesupussista löytyi kasa harmaita littanoita ja lattanoita, kertakaikkisen lässähtäneitä huopamöykkyjä. Kääk!

Pyörittelin pesupussin löytöjä hetken käsissäni ja päätin kokeilla hieman erilaisen helminauhan tekoa. Pelkkä harmaa möykky oli ankean näköinen, joten aikaisempi kokeilu yhdistää hopealankaa huovutetun langan joukkoon innosti taas uuteen kokeiluun.
( Ensimmäisellä kerralla kerin huopapalloon villalangan kanssa hopeista ompelulankaa, http://keppiheppailija.vuodatus.net/blog/3008537 , mutta hopealanka hävisi lähestulkoon kokonaan näkyvistä konehuovutuksen jälkeen. En siis ollut tyytyväinen lopputulokseen ).

Nyt tein hieman toisin: Ompelin käsin hopealankaa sinne ja tänne "huopahelmieni" ympärille.

"Helmet" yhdistin toisiinsa koruvaijerilla. Tein jokaisen helmen viereen solmun, jotta helmet eivät liikkuisi koruvaijerissa ja pysyisivät etäällä toisistaan. Solmut piilotin hopeoidun solmusuojan sisälle ja tunnustan, ettei minulla ollut hajuakaan kuinka solmusuojia olisi pitänyt oikeaoppisesti käyttää.


Pujotin suojat solmujen päälle, puristin suojan yhteen palloksi solmun päälle ja sitten mietin, että mitä kummaa tulisi tehdä ylimääräisellä väkäsellä joka sojotti kiinni solmusuojassa. En keksinyt muuta kuin ottaa pienet sivuleikkurit ja napsautin väkäset pois palloista. Näin sain huopahelmien viereen kauniit pienen pienet hopeahelmet.

Jos joku haluaa kokeilla vastaavien helmien tekemistä, suosittelen käytettäväksi koruvaijerin sijaan pyöreää nahkanarua, halkaisija 1mm. Koruvaijeri oli ikävän jäykkää ja pienimmätkin taitteet ja mutkat jättivät vaijeriin jäljet. Mitä hyvää vaijerissa sitten on? No ainakin se "uppoutuu" mustaan puseroon, on ohutta ja liukaspintaista jolloin helmien pujottaminen siihen on helppoa.

"Kuin kiviä".
.
(kuvan huopapallot on tehty Sandnesin Fritidsgarn-langasta)
Hei! Olen saanut muutaman sähköpostiviestin, jossa on pyydetty ohjetta huovutettavan pallon tekemisestä langasta. Tässäpä sellainen on! Samalla tämä on hyvä "aasinsilta" seuraavaan postaukseeni, jota juuri parhaillaan valmistelen.
Ensinnäkin tarvitset 100% villalankaa. Mikä tahansa villalanka ei huovu vaikka sen pesisi 90 asteessa. Tiedän tämän koska sitä on tullut kokeiltua - esim. Novitan "Florica", väristä riippuen, kestää pesun kuin pesun. Paras huopumiseen käytettävä lanka on mielestäni Sandnesin "Fritidsgarn" jonka huovuttamiseen riittää yksi pesu. Tämä harmaa esimerkkipallo on kuitenkin Novitan Huopasesta, sitä kun oli jäänyt ylimääräinen kerä. kaappiin. Huopaselle suositelen kahta pesukertaa.
OHJE HUOVUTETTAVAN PALLON TEKEMISEEN:

1.Pyöritä huopautuvaa lankaa kahden sormen ympärille 8 kierrosta.

2. Irrota lankakierteet sormien ympäriltä ja tee toiset 8 kierrosta ensimmäisten lankakierteiden ympärille. Muista kiertää lankaa samalla sormien ympärille, jotta lankapalloon tulee riittävästi väljyyttä.


3. Tehtyäsi ristin mallisen aloituksen (yht. 16 kierrosta) jatka kierteiden tekoa "tyhjiin kulmiin". Kierrä niihin lankaa 5 kierrosta eli yht. 10 kierrosta. (Muista käyttää sormia mukana antamaan sitä väljyyttä!) Tämän jälkeen tee kierroksia sekaisin/"ristiin ja rastiin" aloituspallon päälle kunnes kierteitä on yhteensä 25-30. Pallon koko riippuu kierteiden määrästä. Katkaise lanka ja pujota langanpää hyvin lankapallon sisälle, jotta langanpää ei irtoa pesukoneessa.
4. Kun lankapalloja on riittävä määrä, laita ne pesupussiin ja 60 asteiseen pesuun. Minä laitan pesupussin sisään usein myös muovipussin palasia hankaamaan palloja ja samalla pitämään niitä myös erillään toisista. Pallojen tulee voida liikkua ja pyöriä pesupussissa, sillä juuri villakuidun liike, kuuma vesi ja pieni määrä pesuainetta aiheuttaa villan huopumisen. Samaan koneelliseen kannattaa laittaa myös vähän muutakin pyykkiä kuten pieniä pyyhkeitä 2-3 kpl.

5. Konehuovutuksen jälkeen huovuttajaa voi odottaa yllätys otettaessa palloja pois pesupussista. Jos jokin langanpää on päässyt irtoamaan pallosta, se on saattanut sotkeutua toisiin palloihin tai pallojen tilalla saatkin "levenneitä" tai sukkulan muotoisia möykkyjä. Mutta onneksi hätä ei ole suuri! Kun pallo on vielä kostea, se on helppo muotoilla käsissä pyöritellen takaisin pyöreään muotoonsa ja antaa kuivua. Kuivumisen jälkeen palloa voi vielä neulahuovuttaa kiinteämmän muodon saamiseksi. Huopasesta tehdyn pallon huovutan koneessa kahdesti koska usein ensimmäisen pesukerran jälkeen lanka erottuu vielä pallosta (kuva). Fritidsgarnille riittää yleensä yksi pesukerta.

Saadaksesi palloista samankokoisia, on tärkeää, että pyörität lankaa jokaiseen palloon yhtä monta kierrosta ja koetat pitää väljyyden jokaisessa pallossa samanlaisena. Tähän harmaaseen palloon olen sekoittanut mukaan hopealankaa, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Toivottavasti ohjeesta oli apua sitä kaipaaville!
Mukavaa syyspäivän jatkoa kaikille!
Ai niin, tässäpä linkki vanhaan postaukseeni josta näette, mitä huopapalloista voi tehdä: http://keppiheppailija.vuodatus.net/blog/2523246
Kesätaukoni blogin puitteissa vierähti aiottua pidemmäksi, mutta täällä sitä taas ollaan.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt mitä tekisin kaapissa olevalle paperinarulle, jota on jäänyt jäljelle vanhoista töistä. Taito-käsityökeskuksessa näin pienen neulotun tilkun, joka oli tehty ohuesta paperinarusta. Siinä se oli! Neulepuikot vain heilumaan ja voi kuinka kaunista pintaa alkoi syntyä.
Käyttämäni paperinaru ei ollut samaa ohutta narua kuin käsityökeskuksessa vaan tuota leveää.

Käytin neulomisessa puikkoja nro. 10 ja tein "aina oikeaa". Alapuolen kuvassa näkyy kuinka neule oli kuohkeaa ja ilmavaa ennen neulepinnan "litistämistä". Alempi kuva näyttää mille paperinaruneule näytti "litistämisen" jälkeen.

Ja kuinka tuo neuleen litistäminen tapahtui: mankeloin neuleen. Neulepinta on erittäin venyvää ja joustavaa, joten ennen mankelointia muotoilin neuleen haluamaani muotoon.

Tässä viimeisessä kuvassa neulepinta on mankeloinnin jälkeen. Ja voi kuinka ihastuin lopputulokseen.
Tässäpä muuten oiva vinkki joulupukinkonttiin. Suurempiakin puikkoja voi kokeilla. Tein toisen liinan puikoilla nro. 15. Esittelen sen pikapuoliin kunhan saan napattua siitä muutaman kuvan.
Lämmintä syksyä kaikille!

Korttikotelo.
Minä kuulun siihen ihmisjoukkoon, jolla ei ole koskaan käteistä mukana ja maksaminen tapahtuu aina "kortilla" Lompakossani loppui tila kaiken maailman korteille jo aikaa sitten joten tämän kotelon valmistaminen on ollut jo pitkään mielessä.

Kuvioin mustan puuvillakankaan appelsiinilla samaan tapaan kuin aikaisemmin esittelemäni Carambola-kynäkotelon.


Värin kuivuttua ja kiinnitettyäni kuviot tein konekirjailun kankaalle kirjontalangoilla.

Sisäpuolelta löytyy tilaa korteille. Koska kotelosta tuli aika paksu ja jäykähkö, tein korttitaskujen väliin pystysuorat ompeleet, jotta kotelo taittuisi helpommin.

Reunat huolittelin vinonauhalla. Kotelossa on tarranauhakiinnitys.

No siellä ne nyt sitten ovat siististi paikoillaan - lopultakin!
Nyt taitaa Keppiheppa jäädä kesälaitumille, sillä työpäiviä on jäljellä enää kaksi päivää. Jotta "akut" latautusivat kunnolla ensi talvea varten, ompelukone menee suojahupun alle ja muut työvälineet piilotetaan kaappiin, mutta enköhän viimeistään elokuussa jatka "Keppiheppailua"
!
Toivotan kaikille oikein hyvää kesää, auringon paistetta ja hyvää mieltä.
Viimeviikkoina olemme juhlineet ystävien 50 vuotispäiviä. Tässä hieman hauskaa kuvankäsittelyä synttärisankareiden kustannuksella.

Tämän kuvan muokkasin Johnny Deppin Pirate of the Caribean elokuvan mainoksesta. Syntymäpäiväsankari on upean purjeveneen omistaja ja innokas merenkävijä. Teetimme tälle sankarille hupparin johon painatimme eteen tämän kuvan.

Tässä syntymäpäiväkortin kansi toiselle viisikymppiselle, joka on ammatiltaan kuorma-autoilija. Piirretty kuva löytyi clip-art-kuvista. Siirsin piirretyn kuvan päälle päivänsankarin pään, jonka käsittelin Photo Shopilla piirroksen omaiseksi. Ja tämän sankarin ikää muistuttaa nopeusrajoitus vasemmassa yläkulmassa.
Kiitos molemmille päivänsankareille upeista juhlista!